4. Viittomanimet 1900-luvulla
4.4 Muoto ja merkitys viittomanimissä
4.4.2 Viittomanimien artikulaatiopaikka
Fonemaattisesti erilaistuneita artikulaatiopaikkoja on esitetty olevan suomalaisessa viittomakielessä parisenkymmentä: Rissasen (1985: 77) mukaan merkityksen muutoksen aiheuttavia artikulaatiopaikkoja on 19, Savolainen (2000a: 178) esittää paikkojen määräksi 17:ää. (Takkisen (2002: 33) kokoama foneemi-inventaari on toisinnettu taulukossa 4.) Muussa leksikossa yleisin viittoman suorituspaikka on neutraalitila (Rissanen 1985: 70; Savolainen 2000a: 176), mutta henkilönnimistössä kasvojen alueen on oletettu olevan yleisin artikulaatiopaikka (Rissanen 1985: 73; Mustonen ja Tolonen 1992: 19).
Myös oman aineistoni 902 nimen jakaumaa tarkastellessa kasvojen alue toimii selvänä attraktiokeskuksena, sillä 64 % nimistä (n= 577) viitotaan päälaen ja kaulan välisellä alueella tai niiden välittömässä läheisyydessä (kuviot 16 b–18). (Mustosen ja Tolosen 46 viittomanimen korpuksessa luku oli vielä suurempi: 81,8 %.) Muun leksikon viittomista kasvojen alue käsittää verkkosanakirjasta Suvista tehdyn haun perusteella perusteella vain 27 %. (Ks. kuvio 16 a.) Henkilöviittomat poikkeavat artikulaatiopaikaltaan myös selkeästi toisen (ei-dominoivan) käden osalta (kuviot 15 ja 16 a), sillä sekä artikulaatiopaikkana että aktiivisena artikulaattorina toimivaa ei-dominoivaa kättä käytetään nimistössä huomattavasti muuta leksikkoa vähemmän. Myös Mustosen ja Tolosen tutkielmassa (1993: 19) ei-dominoiva käsi oli harvoin artikulaatiopaikkana, vain 4.6 %:ssa nimistä.
TAULUKKO 4. Suomalaisesta viittomakielestä esitettyjä artikulaatiopaikkojen inventaareja Takkisen (2002: 33) mukaan |
Rissanen (1985) | SVPK (1998) | |
Pää | päälaki
otsa/ ohimot silmät kaula |
otsa, pään yläosa
silmät, korvat, posket suu, leuka kaula |
---|---|---|
Keho | hartiat rinta/vatsa vyötärö jalat |
ylävartalo
vyötärö, lantio, jalat |
Ei-dominoiva käsi | olkavarsi kyynärvarsi/kyynärpää kämmen kämmenselkä |
olkapää, olkavarsi kyynärpää, kyynärvarsi, ranne koko käsi, alue käden lähellä kämmen sormet käden syrjä |
Neutraalitila | neutraalitila | neutraalitila |
KUVIO 15. Henkilöviittomissa (n = 898) esiintyvät artikulaatiopaikat frekvensseineen
KUVIO 16 a. Artikulaatiopaikkojen jakautuminen Suvin 1218 viittomassa 4 parametriin suhteutettuna
KUVIO 16 b. Artikulaatiopaikkojen jakautuminen 898 henkilöviittomassa 4 parametriin suhteutettuna
KUVIO 17 a–c. Henkilöviittomien artikulaatiopaikat pään alueella frekvensseineen (n = 577).
|
Aineistoni antaa viitteitä siitä, että viittomien suorituspaikkojen selvärajaisuus olisi henkilönnimistön osalta hienosyisempää kuin aiemmin on esitetty muun leksikon kohdalta (ks. kuviot 15 ja 17 a-c). Esimerkiksi fonemaattisena alueena pidetty /leuka/ näyttäisi henkilöviittomissa erilaistuneen kahtia /suun alapuoliseen leukaan/ ja /leuanaluseen/ (ennen kaulaa), sillä kummallakaan alueella tehtävien nimien suorituspaikka ei ole keskenään vaihdettavissa. Jos käsimuodoltaan ja liikkeeltään samoina pysyvät esimerkkien 68 ja 69 tapaiset nimet artikuloitaisiin toistensa paikoissa, muuttuisivat ne epäkorrekteiksi muodoltaan. Samaten /korvan ja posken alue/ (Rissanen 1985: 74; ks. myös Savolainen 2000a: 178) olisi nimistön perusteella jaettava kolmeen fonemaattiseen alueeseen: /korvaan/, /posken yläosaan/ ja /posken alaosaan/, sillä esimerkkien 70–73 viittomapaikan siirron myötä [korvalta] > [poskelle] taikka [poskelta] > [korvalle] viitattaisiin selkeästi myös eri henkilöihin.
Viittomapaikan foneemina tähän asti noteeraamaton on myös poskiluun alla, suun vieressä oleva artikulaatioalue (ks. esim. 71, 75), jota käytetään taajaan mm. hymykuoppiin viittaavan semanttisen taustansa takia. Alueen tiheä frekvenssi (kuvio 17 b) nimissä näyttää assosioivan sen erityisesti henkilönnimistölle tyypilliseksi samoin kuin silmäkulman alueen kulmakarvojen ulkoreunassa sekä silmän alla poskipäässä olevan alueen. Tämä lienee aiheuttanut sen, että näitä alueita käytetään puhtaasti arbitraarisin perustein luotujen viittomanimien suorituspaikkana (ks. luku 4.5). Esimerkiksi [silmäkulmalle], [poskipäälle] (esim. 74) että [ala- ja yläleuan väliselle poskialueelle] olisi mielestäni annettava ainakin foneettinen status ja niiden foneemista ~ allofonista tehtävää olisi uudelleen analysoitava, jos paikkafoneemien distribuutiota suomalaisessa viittomakielessä vielä vastaisuudessa määritellään. – Kuvioissa 17 b ja 17 c näkyvät tarkemmin kaikki kasvoilla tehdyt viittomanimet koko aineistoni osalta. Kasvojen alueelle kumuloituneet tihentymät ja samalla foneettisesti keskeiset alueet on tässä osoitettu frekvenssinmukaisin värein.
Diskreettisten artikulaatiopaikkojen tarkastelua viittomanimissä saattaa häiritä viittomakielen diakronisesta äänteenmuutosprosessista tunnettu pyrkimys siirtää viittomien suorituspaikka kohti neutraalitilaa (Frishberg 1979: 73; Rissanen 1985: 77). Täten samaakin henkilöä tarkoittavissa (synkronisissa) varianteissa eri informanteilla paikka voi muuttua nimenkantajan itsensä tai tämän lähiomaisen korrektina pitämästä suorituspaikasta alemmas, esimerkiksi ohimolta poskelle (esim. 76 a ja b), otsalta silmän yläpuolelle ja edelleen poskelle tai sen eteen (esim. 77 ja 78). Esimerkeistä viimeisimmässä näkyy myös variaation diakroninen ulottuvuus, sillä kyseessä on 1899 edesmennyt taiteilija ja runoilija Albert Tallroth (kuva 7).
Esim. 68. Viittomanimi (KA, VLV 1996; JR, PR 2: 1999).
Esim. 69 a. Viittomanimi (HiP, PR 2: 1999).
Esim. 69 b. Viittomanimen 69 a variantti (MLS, PR 14: 2002).
Esim. 70. Viittomanimi (HeP, PR 2: 1999).
Esim. 71. Viittomanimi (HL, PR 5: 1999).
Esim. 72. Viittomanimi (PH, PR 3: 1998)
Esim. 73. Viittomanimi (VT, PR 5: 2000).
Esim. 74 Viittomanimi (SS, PR 4: 1998).
Esim. 75. Viittomanimi (AMH, PR 10: 2000).
Esim. 76 a. Lähiomaisen antama tieto viittomanimen perusmuodosta (TM, PR 5, 2000).
Esim. 76 b. Viittomanimi 76 a tuttavan tuottamana (HeP, PR 10: 2000).
Esim. 77 a. Nimenkantajan antama tieto viittomansa perusmuodosta (HW, PR 4: 1998).
Esim. 77 b. Viittomanimi 77 a toisen henkilön lausekontekstissa tuottamana (lähde Tiedotuksia, Kuurojen videotiedote 10/1997).
Esim. 77 c. Viittomanimi 77 a nimenkantajan tuottamana lausekontekstista elisitoituna (lähde Tiedotuksia, Kuurojen videotiedote 10/1997).
Esim. 78 a. Albert Tallrothin viittomanimi (A. Hanhijoki ja V. Virtanen, henkilökohtaiset tiedonannot, helmikuu 2004).
Esim. 78 b. Albert Tallrothin viittomanimen variantti ‘Albertin koulun’ viittomassa (Perhekotikokeilu, Kuurojen videotiedote 6/1998).
Esim. 78 c. Albert Tallrothin viittomanimen variantti (BW, PR 8: 1998).
Paikan siirtymiseen kohti neutraalitilaa saattaa vaikuttaa se, että alun perin deiktinen paikka muuttuu ajan myötä hämäräksi ja kielenkäytön kannalta irrelevantiksi. Jos nimen käyttäjät eivät tiedä yhdistää viittomaa ohimon pälveen (kuten tuttava esimerkissä 76) taikka hatun koristeeseen (vrt. esim. 77 a), siirtyy suorituspaikka kielen yleisen tendenssin vetovoimasta kohti merkitöntä sijaansa. – Sama variaatio neutraalia paikkaa kohti näkyy nimenkantajien itsensäkin tuottamassa viittomisessa (esim. 77 c) silloin, kun viittoman korrekti muoto ei ole monitoroinnin kohteena tai esim. nimiä luetteloitaessa.