4.4.2 Viittomanimien artikulaatiopaikka

4. Viittomanimet 1900-luvulla

4.4 Muoto ja merkitys viittomanimissä

4.4.2 Viittomanimien artikulaatiopaikka

Fonemaattisesti erilaistuneita artikulaatiopaikkoja on esitetty olevan suomalaisessa viittomakielessä parisenkymmentä: Rissasen (1985: 77) mukaan merkityksen muutoksen aiheuttavia artikulaatiopaikkoja on 19, Savolainen (2000a: 178) esittää paikkojen määräksi 17:ää. (Takkisen (2002: 33) kokoama foneemi-inventaari on toisinnettu taulukossa 4.) Muussa leksikossa yleisin viittoman suorituspaikka on neutraalitila (Rissanen 1985: 70; Savolainen 2000a: 176), mutta henkilönnimistössä kasvojen alueen on oletettu olevan yleisin artikulaatiopaikka (Rissanen 1985: 73; Mustonen ja Tolonen 1992: 19).

Myös oman aineistoni 902 nimen jakaumaa tarkastellessa kasvojen alue toimii selvänä attraktiokeskuksena, sillä 64 % nimistä (n= 577) viitotaan päälaen ja kaulan välisellä alueella tai niiden välittömässä läheisyydessä (kuviot 16 b–18). (Mustosen ja Tolosen 46 viittomanimen korpuksessa luku oli vielä suurempi: 81,8 %.) Muun leksikon viittomista kasvojen alue käsittää verkkosanakirjasta Suvista tehdyn haun perusteella perusteella vain 27 %. (Ks. kuvio 16 a.) Henkilöviittomat poikkeavat artikulaatiopaikaltaan myös selkeästi toisen (ei-dominoivan) käden osalta (kuviot 15 ja 16 a), sillä sekä artikulaatiopaikkana että aktiivisena artikulaattorina toimivaa ei-dominoivaa kättä käytetään nimistössä huomattavasti muuta leksikkoa vähemmän. Myös Mustosen ja Tolosen tutkielmassa (1993: 19) ei-dominoiva käsi oli harvoin artikulaatiopaikkana, vain 4.6 %:ssa nimistä.

TAULUKKO 4. Suomalaisesta viittomakielestä esitettyjä artikulaatiopaikkojen inventaareja Takkisen (2002: 33) mukaan
Rissanen (1985) SVPK (1998)
Pää päälaki

otsa/ ohimot

silmät
nenä
poski/korva
suu
leuka

kaula

otsa, pään yläosa

silmät, korvat, posket
nenä

suu, leuka

kaula
alue kasvojen edessä tai sivulla

Keho hartiat
rinta/vatsa
vyötärö
jalat
ylävartalo

vyötärö, lantio, jalat

Ei-dominoiva käsi olkavarsi
kyynärvarsi/kyynärpää
kämmen
kämmenselkä
olkapää, olkavarsi
kyynärpää, kyynärvarsi, ranne
koko käsi, alue käden lähellä
kämmen
sormet
käden syrjä
Neutraalitila neutraalitila neutraalitila

KUVIO 15. Henkilöviittomissa (n = 898) esiintyvät artikulaatiopaikat frekvensseineen

KUVIO 15. Henkilöviittomissa (n = 898) esiintyvät artikulaatiopaikat frekvensseineen.

KUVIO 16 a. Artikulaatiopaikkojen jakautuminen Suvin 1218 viittomassa 4 parametriin suhteutettuna

Kuvi 16 a. Artikulaatiopaikkojen jakautuminen Suvin 1218 viittomassa 4 parametriin suhteutettuna. 35% neutraalitilassa, lähes saman verran niin kättä kuin pään aluetta. 10% keskikehoa.

KUVIO 16 b. Artikulaatiopaikkojen jakautuminen 898 henkilöviittomassa 4 parametriin suhteutettuna

KUVIO 16 b. Artikulaatiopaikkojen jakautuminen 898 henkilöviittomassa 4 parametriin suhteutettuna. 64% pään aluetta. Lähes sama niin keskikeholla kuin neutraalitilalla (14-16%). Vain 6% kädellä.

KUVIO 17 a–c. Henkilöviittomien artikulaatiopaikat pään alueella frekvensseineen (n = 577).

KUVIO 17 a–c. Henkilöviittomien artikulaatiopaikat pään alueella frekvensseineen (n = 577).

KUVIO 17 a–c. Henkilöviittomien artikulaatiopaikat pään alueella frekvensseineen (n = 577).

KUVIO 17 a–c. Henkilöviittomien artikulaatiopaikat pään alueella frekvensseineen (n = 577).

KUVIO 17 a–c. Henkilöviittomien artikulaatiopaikat pään alueella frekvensseineen (n = 577).

Kuviot 17 b ja c:
päämalli sovellettu http://www.klicker.de/human.html (free 3DS Models – mallista),
graafinen käsittely: Magnus Huldén

Aineistoni antaa viitteitä siitä, että viittomien suorituspaikkojen selvärajaisuus olisi henkilönnimistön osalta hienosyisempää kuin aiemmin on esitetty muun leksikon kohdalta (ks. kuviot 15 ja 17 a-c). Esimerkiksi fonemaattisena alueena pidetty /leuka/ näyttäisi henkilöviittomissa erilaistuneen kahtia /suun alapuoliseen leukaan/ ja /leuanaluseen/ (ennen kaulaa), sillä kummallakaan alueella tehtävien nimien suorituspaikka ei ole keskenään vaihdettavissa. Jos käsimuodoltaan ja liikkeeltään samoina pysyvät esimerkkien 68 ja 69 tapaiset nimet artikuloitaisiin toistensa paikoissa, muuttuisivat ne epäkorrekteiksi muodoltaan. Samaten /korvan ja posken alue/ (Rissanen 1985: 74; ks. myös Savolainen 2000a: 178) olisi nimistön perusteella jaettava kolmeen fonemaattiseen alueeseen: /korvaan/, /posken yläosaan/ ja /posken alaosaan/, sillä esimerkkien 70–73 viittomapaikan siirron myötä [korvalta] > [poskelle] taikka [poskelta] > [korvalle] viitattaisiin selkeästi myös eri henkilöihin.

Viittomapaikan foneemina tähän asti noteeraamaton on myös poskiluun alla, suun vieressä oleva artikulaatioalue (ks. esim. 71, 75), jota käytetään taajaan mm. hymykuoppiin viittaavan semanttisen taustansa takia. Alueen tiheä frekvenssi (kuvio 17 b) nimissä näyttää assosioivan sen erityisesti henkilönnimistölle tyypilliseksi samoin kuin silmäkulman alueen kulmakarvojen ulkoreunassa sekä silmän alla poskipäässä olevan alueen. Tämä lienee aiheuttanut sen, että näitä alueita käytetään puhtaasti arbitraarisin perustein luotujen viittomanimien suorituspaikkana (ks. luku 4.5). Esimerkiksi [silmäkulmalle], [poskipäälle] (esim. 74) että [ala- ja yläleuan väliselle poskialueelle] olisi mielestäni annettava ainakin foneettinen status ja niiden foneemista ~ allofonista tehtävää olisi uudelleen analysoitava, jos paikkafoneemien distribuutiota suomalaisessa viittomakielessä vielä vastaisuudessa määritellään. – Kuvioissa 17 b ja 17 c näkyvät tarkemmin kaikki kasvoilla tehdyt viittomanimet koko aineistoni osalta. Kasvojen alueelle kumuloituneet tihentymät ja samalla foneettisesti keskeiset alueet on tässä osoitettu frekvenssinmukaisin värein.

Diskreettisten artikulaatiopaikkojen tarkastelua viittomanimissä saattaa häiritä viittomakielen diakronisesta äänteenmuutosprosessista tunnettu pyrkimys siirtää viittomien suorituspaikka kohti neutraalitilaa (Frishberg 1979: 73; Rissanen 1985: 77). Täten samaakin henkilöä tarkoittavissa (synkronisissa) varianteissa eri informanteilla paikka voi muuttua nimenkantajan itsensä tai tämän lähiomaisen korrektina pitämästä suorituspaikasta alemmas, esimerkiksi ohimolta poskelle (esim. 76 a ja b), otsalta silmän yläpuolelle ja edelleen poskelle tai sen eteen (esim. 77 ja 78). Esimerkeistä viimeisimmässä näkyy myös variaation diakroninen ulottuvuus, sillä kyseessä on 1899 edesmennyt taiteilija ja runoilija Albert Tallroth (kuva 7).

Esim. 68. Viittomanimi (KA, VLV 1996; JR, PR 2: 1999).

Esim. 69 a. Viittomanimi (HiP, PR 2: 1999).

Esim. 69 b. Viittomanimen 69 a variantti (MLS, PR 14: 2002).

Esim. 70. Viittomanimi (HeP, PR 2: 1999).

Esim. 71. Viittomanimi (HL, PR 5: 1999).

Esim. 72. Viittomanimi (PH, PR 3: 1998)

Esim. 73. Viittomanimi (VT, PR 5: 2000).

Esim. 74 Viittomanimi (SS, PR 4: 1998).

Esim. 75. Viittomanimi (AMH, PR 10: 2000).

Esim. 76 a. Lähiomaisen antama tieto viittomanimen perusmuodosta (TM, PR 5, 2000).

Esim. 76 b. Viittomanimi 76 a tuttavan tuottamana (HeP, PR 10: 2000).

Esim. 77 a. Nimenkantajan antama tieto viittomansa perusmuodosta (HW, PR 4: 1998).

Esim. 77 b. Viittomanimi 77 a toisen henkilön lausekontekstissa tuottamana (lähde Tiedotuksia, Kuurojen videotiedote 10/1997).

Esim. 77 c. Viittomanimi 77 a nimenkantajan tuottamana lausekontekstista elisitoituna (lähde Tiedotuksia, Kuurojen videotiedote 10/1997).

Esim. 78 a. Albert Tallrothin viittomanimi (A. Hanhijoki ja V. Virtanen, henkilökohtaiset tiedonannot, helmikuu 2004).

Esim. 78 b. Albert Tallrothin viittomanimen variantti ’Albertin koulun’ viittomassa (Perhekotikokeilu, Kuurojen videotiedote 6/1998).

Esim. 78 b. Albert Tallrothin viittomanimen variantti 'Albertin koulun' viittomassa (Perhekotikokeilu, Kuurojen videotiedote 6/1998). Mustavalkoinen kuva tummahiuksisesta henkilösta tummassa kauluspaidassa oikea käsi nyrkissä ohimolla ja vasemman sormet koukussa rinnan kohdalla. Takana kollaasi lapsista hymyilemässä, leikkimässä, ulkona yms.

Esim. 78 c. Albert Tallrothin viittomanimen variantti (BW, PR 8: 1998).

Kuva 7. Albert Tallroth (1871–1899). – Kuurojen Liitto ry, Kuurojen museo. Mustavalkoinen ritakuva viiksekkäästä vaaleahiuksisesta miehestä jolla valkoinen paita, tumma puvuntakki ja ruudullinen kravatti.
Kuva 7. Albert Tallroth (1871–1899). – Kuurojen Liitto ry, Kuurojen museo.

Paikan siirtymiseen kohti neutraalitilaa saattaa vaikuttaa se, että alun perin deiktinen paikka muuttuu ajan myötä hämäräksi ja kielenkäytön kannalta irrelevantiksi. Jos nimen käyttäjät eivät tiedä yhdistää viittomaa ohimon pälveen (kuten tuttava esimerkissä 76) taikka hatun koristeeseen (vrt. esim. 77 a), siirtyy suorituspaikka kielen yleisen tendenssin vetovoimasta kohti merkitöntä sijaansa. – Sama variaatio neutraalia paikkaa kohti näkyy nimenkantajien itsensäkin tuottamassa viittomisessa (esim. 77 c) silloin, kun viittoman korrekti muoto ei ole monitoroinnin kohteena tai esim. nimiä luetteloitaessa.

 

 

 

 

 

 


←4.4.1 Viittomanimien käsimuoto

4.4.3 Liike ja kätisyys→