KIITOKSET
Vartuin perheessä, missä vanhemmat käyttivät keskenään viittomakieltä ja puhuivat lapsilleen. Yhteisenä kielenämme oli murrettu ja riisuttu, helposti huulilta luettava suomi. Tuo kotona kokemani kielellinen toiseus lienee myöhemmin sytyttänyt halun sekä suomen että kielitieteenkin opintoihin. Onnellisen sattuman kautta pääsin tutustumaan Terhi Rissasen ja Thomas Sandholmin alkuunpanemaan suomalaisen viittomakielen tutkimusprojektiin vuonna 1982. Projektia johti professori Fred Karlsson, joka tuolloin antoi minulle viittomakieltä koskevan oppimistehtävän, mihin en kyennyt vastaamaan. Syy oli tosin ymmärrettävä: selvitystyön kohdetta – viittomakielen klassifikaattoreita – pidetään yhä varsin visaisena tutkimusaiheena eikä luokanosoittimia ole omasta viittomakielestämmekään perinpohjaisesti kartoitettu. Toimittuani viittomakielenopettajien ja -tulkkien kouluttajana ja saatuani väliin mahdollisuuden tehdä myös viittomakielen tutkimustyötä, yritän nyt – 20 vuoden jälkeen – joiltakin osin vastata tuohon äärettömän haastavaan kysymykseen.
Opettaessani suomea ja kielitiedettä Kuurojen kansanopistossa opintoihini sisältyneet professori Eero Kiviniemen nimistöluennot ja paikannimien keruuretket innoittivat minua kokeilemaan myös viittomakielisten henkilönnimien keräämistä ja luokittelua. Antoisat nimestyskokemukset sekä opiskelijoiden vuosia jälkeenkin päin jatkunut innostuneisuus aiheesta viritti toiveen syventää tekemiämme havaintoja muistiinpanoja pidemmälle. Kiitän professori emeritus Kiviniemeä siitä, että hän suostui ottamaan suomalaisen viittomakielen henkilönnimiä koskevan tutkimukseni ohjattavakseen yhdessä professori Karlssonin kanssa. Professori Karlssonia, josta sittemmin tuli työni varsinainen ohjaaja, kiitän niistä vaativista keskusteluista, jotka valpastuttivat entisestään tarkentamaan esittämiäni näkökulmia kielestä, joka kolmiulotteisuudessaan ja kinesteettisyydessään asettaa äärimmäisiä haasteita kuvautuakseen sanallisin keinoin.
Esitarkastajiani dosentti Terhi Ainialaa ja tohtori Johanna Meschiä kiitän työtäni koskevista hyödyllisistä korjausehdotuksista sekä monista imponoivista kommenteista. Olen kiitollinen Alfred Kordelinin säätiölle saamastani apurahasta, joka mahdollisti nimiaineiston keräämisen ja järjestämisen digitaaliseen muotoon. Mahdollisuus osallistua valtakunnalliseen kielentutkimuksen tutkijakoulu Langnetiin salli täysipäiväisen omistautumisen tutkimustyölle kahdeksi vuodeksi. Esitän myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle kiitoksen siitä, että olen voinut käyttää työaikaa väitöskirjani viimeistelyyn.
Kiitän sydämestäni kaikkia, jotka haasteltavina ja haastattelijoina osallistuivat viittomanimiaineiston keräämiseen tutkimustani varten. Työni eri vaiheissa Kuurojen Liiton eri osastot, mm. Viittomakielikeskus, Kuurojen Video ja Kuurojen Museo ovat monin tavoin antaneet apuaan. Lämmin kiitos opiskelijoilleni ja työtovereilleni Kuurojen kansanopistossa, Kuurojen Liitossa ja Humanistisessa ammattikorkeakoulussa saamastani kannustuksesta. Liisa Kauppista, Markku Jokista, Tiina Naukkarista ja Birgitta Wallvikia sekä tutkijatovereitani – Karin Hoyeria, Tommi Jantusta, Anja Malmia, Terhi Rissasta, Leena Savolaista ja Ritva Takkista – kiitän kaikista antoisista, viittomakieleen ja kuurojenyhteisöön liittyvistä keskusteluista. Työni CD-ROM -version toteuttajalle Magnus Huldénille kuuluu aivan erityinen kiitos. Ilman hänen taitojaan ja kärsivällistä tukeaan en olisi näiden, lähes kymmenen vuoden aikana selvinnyt tietoteknisten laitteiden ja ohjelmien viidakosta. Aivan lopuksi kiitän ystäviäni, sukulaisiani ja perhettäni. Te olette minulle kaikki kaikessa.
Vanhempieni muistolle,
Helsingissä mikkelinpäivänä 2004
