3. Puhutun ja viitotun kielen rinnakkaiselo viittomakielessä
3.2.2 Kotoistunut laina-aines leksikossa ja henkilöviittomissa
3.2.2.2 Käännöslainat
Vaikka nykysuomalainen viittomakieli on erittäin ilmaisuvoimaista esimerkiksi visuaalista muotoa ja liikkumista ilmaisevassa leksikossaan, se ei syrjityn asemansa takia ole päässyt leksikaalisesti kehittymään monillakaan tieteenaloilla. Kun omakielistä ilmaisua joudutaan etsitään uusille käsitteille taikka esim. suomen kielessä jo hyvinkin eriytyneelle sanastolle, on tavallisinta lainata valmis leksikaalinen vastine puhutusta tai viitotusta kielestä. Se voidaan siirtää sitaattilainana joko siirrekirjainnettuna tai suoraan huuliolla puhutusta kielestä taikka viittomana toisesta viittomakielestä. 51 (Ks. SVLP 23.1.1998, § 6; http://www.kotus.fi/kielet/viittoma/kokous04-230198.pdf.) Vastine voidaan myös kääntää suomesta viittomakieleen ja yhdistää tähän uudismerkitystä indeksoiva huulio. Jos esimerkiksi itse tarkoitteen ylä- tai lähikäsitettä merkitsevälle suomen kielen sanalle on jo leksikossa olemassaoleva viittoma, voidaan entisestään käytetyn huulion tilalle vaihtaa uutta käsitettä merkitsevä suomen kielen sana. Näin esim. viittomaa suunnitella voidaan käyttää myös merkityksessä ’strategia’, kun huulioksi vaihdetaan [strategia].(SVLP 23.1.1998, § 6; http://www.kotus.fi/kielet/viittoma/kokous04-230198.pdf.).
Käännösteitse tulleessa uudisviittomassa lähdekielen semanttinen rakenne pysyy sellaisenaan, jos esim. lähtömuotona olleen suomenkielisen yhdyssanan kaikille osille on olemassa suorat viittomavastineet. Tällä tavoin ovat syntyneet yhdysviittomat tietokone ja peruskoulu (esim. 29–31). (Suomalaisen viittomakielen lautakunnan kokous 5.2.2001, tekstiliite 3 kohta 4; http://www.kotus.fi/kielet/viittoma/17-050201.pdf.) Viittomakieleen on lainautunut suomenkielistä sanastoa myös siten, että viittomavastineet eivät täysin vastaa lähtökielisen sanan tai sen osan merkitystä vaan jotain toista, äänneasultaan (ja joskus myös merkitykseltään) lähellä olevaa sanaa. Tällainen kansanetymologinen, assosiatiivinen käännös (“väännös”, ks. Ingo 1990: 244–245) on toinen peruskoulun konventionaalisista vastineista (esim. 31). Tämän viittomakielinen määriteosa on johdettu merkityksestä ’perustaa, panna alkuun’, kun taas esimerkin 30 vastine liittyy merkityksiin ’lähtökohta, pohja, perusta’.
Esim. 29. Suvi, art. 4. tietokone
Esim. 30. Suvi, 99. peruskoulu
Esim.31. Suvi, art. 390. peruskoulu
Paikannimiviittomissa assosiatiivisen (tai paronyymisen, ks. Kuiri 2000: 36) vastineen käyttö on yleistä. Sellaisia ovat esim. Kauniainen (< sm. kaunis; SVLP 18.11.2002, § 7, http://www.kotus.fi/kielet/viittoma/21-181102.pdf), Ivalo (< i + valo), Lempäälä (< lempeä), Kiljava (< kiljua), Karkkila (< karamelli). Myös vierasperäinen henkilönnimi tai sen osa, jolla on leksikossa vastaava appellatiivinen homonyymi tai joka äänneasultaan muistuttaa jotain viittomakielisen leksikon sanaa, voidaan visuaalistaa homonyymisellä tai paronyymisellä viittomakäännöksellä. Käännös voi kattaa koko nimen tai sen osan esimerkiksi sormitukseen taikka viittomaan liitettynä (esim. 32–34).
Esim. 32. Viittomanimen yhteydessä sormiaakkosille siirrekirjainnettu nimi Tove Skutnabb liitettynä sukunimen käännettyyn jälkiosaan KANGAS.
(2000-luvun mahdollisuudet ja haasteet, 14. Maailmankongressi Montreal, Kanada; Kuurojen videotiedote 11/2003.)
Esim. 33. Osin sormiaakkosille siirrekirjainnettu nimi Tarva + JÄRVI .
(Viittomakielen oikeudellinen asema 2-osa, videotiedote 15/1997.)
Esim. 34 .Ahtisaari-nimi tuotettuna A-sormiaakkosella + sivuliikkeellä sekä huuliolla näkyvällä sanahahmolla.
(Suomalaisen viittomakielen perussanakirja, Kuurojen videotiedote 10/1998.)
Viittomakielistä suoraa tai lähikäännöstä käytettäessä henkilön nimen virallinen asu ei usein tule lainkaan tarkemmin esille, se on vain likimääräisesti huulilta tai sormiaakkoslyhenteestä ja huuliosta hahmotettavissa (esim. 34–36) – ellei kyse ole esimerkkimateriaalini tapaisen Videotiedotteen kaltaisesta kuvamateriaalista, missä osa henkilönnimistä näkyy myös tekstiplansseina (vrt. alaviite 40 luvussa 3.2.1.1). Esimerkissä 36 henkilö esitellään vain etunimeltään siirrekirjainnettuna, minkä jälkeen käännettäväksi käypä sukunimi muunnetaan yhdysviittomaksi sormiaakkosia lainkaan käyttämättä. Aivan lopuksi ilmaistaan vielä itse viittomanimi. Esimerkissä 37 taasen etunimen käännös (vappu) tuotetaan keskellä siirrekirjainnettua jaksoa. Saman henkilön appellatiivislähtöinen sukunimi Taipale, sikäli kun se sellaiseksi tunnistettaisiin (< ’matka’, ’kannas’; Mikkonen ja Paikkala 2000: 640), olisi myös käännettävissä, mutta jälkimmäisessä merkityksessään pitempänä viittomalausekkeena. Siksi nimen sormittaminen on ajallisesti ekonomisempi ratkaisu. Tällainen pitemmän syntagman sisältävä viittomavastine ei myöskään enää erottuisi muusta tekstiympäristöstä kompaktiksi, juuri nimeä edustavaksi elementiksi (vrt. Desloges 1984 [1779]: 42 luvussa 1.4).
(Viittomakielen oikeudellinen asema 2-osa, Videotiedote 15/1997.)
| KÄDET: |
yksi Pikkusormi koskee leukaa keski - leveÄ- joki / toinen Ô- käsi leuan ympäri levÄtÄ - jÄrvi toinen // |
| Käännös: | Yhtenä [haastattelemistamme] on [viittomanimi] Keski-Levijoki ja toisena [viittomanimi] Lepojärvi |
Esim. 36.
(Kulttuuria, kulttuuria; Kuurojen videotiedote 11/1999.)
| KÄDET: |
HÄN NIMI e-e-t-u KESKI-LEVEÄ-JOKI // - -HEI Å-käden kääntöliike poskessa// |
| HUULIO: |
nimi eetu--- (k)es(k)ilevi(j)o(k)i ee-------------------------- |
| Käännös: | Hänen nimensä on Eetu Keski-Levijoki. … Hei, [viittomanimi] Eetu! |
Esim. 37.
(Tiedotuksia, Kuurojen videotiedote 10/1997.)
| KÄDET: |
s-t-a-k-e-s pÄÄ-johtaja vappu t-a-i-p-a-l-e – – // |
| HUULIO: |
stakes----- pää(j)o:t-- ap:u- taipale---------- |
| Käännös: | Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale – – . |
