3.2.2.3 Käännöslainojen funktio viitotuissa nimissä

3. Puhutun ja viitotun kielen rinnakkaiselo viittomakielessä

3.2.2 Kotoistunut laina-aines leksikossa ja henkilöviittomissa

3.2.2.3 Käännöslainojen funktio viitotuissa nimissä

 

Suora- tai lähikäännös mahdollistaa monen etu- ja sukunimen visuaalistamisen kotoperäisin viittomin. Näin voidaan käännettäviksi sopivien appellatiivislähtöisten nimien kantajat tuoda diskurssiin pelkillä viittomavastineillaan (esim. Sorsa > sorsa; Hanhikoski > SORSA+KOSKI; Lepojärvi >LEVÄTÄ+JÄRVI), mutta kaikki nimen paikalla viitotut elementit eivät välttämättä ole varsinaisia viittomanimiä. Satunnaisen tai vakiintuneen käännösvastineen sekä viittomanimen välinen ero saattaa hämärtyä esimerkiksi viittomanimen ja käännetyn sukunimen jatkuvassa rinnakkaiskäytössä. Taajan käytön myötä tällainen kaksiosainen nimikombinaatio voi muuttua vakiintuneen oloiseksi. Näin on käynyt esimerkiksi Kuurojen Liiton toiminnan- ja puheenjohtajien Liisa Kauppisen ja Markku Jokisen kohdalla, joista molemmista käytetään virallisissa konteksteissa sekä yksi- että kaksiosaista nimiformaattia, joista jälkimmäinen osa on kummassakin sukunimen paronyyminen käännös. Vrt. keskenään esimerkkejä 38 ja 39 sekä 40 ja 41.

Esim. 38.

 

(Kulttuuria, kulttuuria; Kuurojen videotiedote 11/1999.)

KÄDET: NYT KUURO-LIITTO PUHEENJOHTAJA Etusormi liikkuu suun edessä
m-a-r-k-k-u j-o-k-i-n-e-n NOUSTA-SEISOMAAN LUENNOIDA AVATA //
Käännös: Avajaisluennon tulee pitämään Kuurojen Liiton puheenjohtaja [viittomanimi], Markku Jokinen.

Esim. 39.

 

(Uutisia viittomakielilalalta; Kuurojen videotiedote 5/1998.)

KÄDET: MUKANA KUURO- LIITTO HALLITUS PUHEENJOHTAJA Etusormi liikkuu suun edessä JOKI //
Käännös: Mukana oli Kuurojen Liiton hallituksen puheenjohtaja [viittomanimi] Joki[nen].

Esim. 40.

 

(Juonto: Liisa Kauppisesta kunniatohtori, Kuurojen videotiedote 10/1998.)

KÄDET: Kuuro-maailma -liitto presidentti / kuuro-liitto toiminta-johtaja
Kämmen kääntöliikkeellä kasvojen sivuitse antaa-3 pers. kunnia tohtori//
Käännös: Kuurojen Maailmanliiton presidentille ja Kuurojen Liiton toiminnanjohtajalle [viittomanimi] on myönnetty kunniatohtorin arvonimi.

Esim. 41.

 

(Liisa Kauppisesta kunniatohtori, Kuurojen videotiedote 10/1998.)

KÄDET: aikaisemmin rouva [viittomanimi] kauppa / muuttua d-r [viittomanimi]
KAUPPA //
Käännös: Entisestä rouva [viittomanimi] Kauppisesta on tullut tri [viittomanimi] Kauppinen.

Vakiintuneet käännösvastineet ovat indeksaalisessa suhteessa lähtökieleensä mutta ne eivät ole viittomanimiä, koska ne eivät ole läpikäyneet normaalia nimenantoprosessia (luvut 4.1 ja 4.2) eivätkä ne näin ollen ole saavuttaneet viittomanimen statusta. Niitä ei käytetä viittomanimenä Suomen rajojen ulkopuolella esim. viittomakielisten kansainvälisissä kokouksissa (esim. 42 ja 43). Muita viittomakieliä käyttävät eivät nimittäin ymmärtäisi joen ja Jokisen taikka kaupan ja Kauppisen yhteyttä suomalaisen viittomakielen vastineisiin joki, kauppa (ks. myös Deslogesin sitaattia 1984 [1779]: 42 luvussa 1.4!).

Esim. 42.

 

(2000-luvun mahdollisuudet ja haasteet, 14. Maailmankongressi Montreal, Kanada; Kuurojen videotiedote 11/2003.)

Käännös: Viittomani on Etusormi liikkuu suun edessä. Tavoitteenani on – – .

Esim. 43.


 

(2000-luvun mahdollisuudet ja haasteet, 14. Maailmankongressi Montreal, Kanada; Kuurojen videotiedote 11/2003.)

Käännös: Olemme täällä tukemassa Etusormi liikkuu suun edessä[:n valintaa seuraavaksi puheenjohtaksi].

 

Näkökulman etäännyttäminen lokaalisesta ja edellisen kaltaisten, usein kaksiosaisinakin toistuvien viittomanimikombinaatioiden tarkastelu uudessa kontekstissaan vahvistaa käsitystä perusmuotoisesta suomalaisesta viittomanimestä: henkilötarkoitteiset viittomat ovat prototyyppisesti yksiosaisia ja yksimorfeemisia (ks. lukua 4.4.1). 52 Toisaalta loitontaminen auttaa näkemään suomalaisen viittomakielen ja puhutun sekä kirjoitetun suomen välisen, tiiviiksi solmiutuneen kontaktitilan, jonka on osoitettu edesauttavan nimistön muokkautumista ja kääntymistä puhuttujenkin kielten välillä (Raukko ja Östman 1994: 42–46).

Ruotsalaisessa viittomakielessä likeiset kulttuurikontaktit ruotsin kieleen ovat puolestaan aikaansaaneet sen, että suoraa käännösvastinetta vailla oleville ruotsinkielisille etu- ja sukunimille on kehittynyt vakinaisten viittomavastineitten varanto. Sovinnaisia nimiviittomia (namntecken) voidaan käyttää henkilöistä, joilla on virallisena etunimenään esimerkiksi Anders, Ingvar, John, Birgit taikka sukunimenä Johansson, Gustafsson. (Hedberg 1989: 39–40.) Tällaista valmisnimivarastoa ei suomalaisessa yleisviittomakielessä ole, mutta keruuhaastatteluista paljastuu samantyyppinen käytänne erilaisten pienryhmien mikrokielessä. Esimerkiksi JTH:n sitaatista luvussa 3.2.1.2 ilmenee, että puheenaiheeksi nousseista urheilijoista on käytetty kuurojen nimikaimojensa henkilökohtaisia viittomia, jotka on yhdistetty yhteistä etunimeä kantavaan huulioon (myös VT, PR 5: 2000).

Taajassa käytössä vakiintunut viittomakielinen vastine näyttää sormitetun sitaattilainan sijaan kehkeytyneen myös Liisalle Kuurojen Liiton puheenjohtajan Liisa Kauppisen toiminnan myötä. Hänen nimiviittomansa on siirtynyt Liisankadun käännösvastineen määriteosaan (ks. esim. 44). Ruotsalaisessa nimistöntutkimuksessa käytetty nimiviittoma-termi puhutun kielen nimien vakinaisista viittomavastineista (ks. Hedberg 1989: 14, 39) lienee siis tarpeen myös suomalaisessa viittomakielessä. Liisan tapaan myös käännösnimet Vappu ja tuuli Vapun, Tuulan ja Tuuli-nimisten henkilöitten, samoin kuin kauppa Kauppisen, joki Jokisen, virta Virtasen ja niemi Niemisen yhteydessä ovat nykykielessä taajaan käytettyjä sekä tilapäisinä että vakinaisina ao. virallisen nimen omaavien henkilöitten viittomina.

Esim. 44. Suvi art. 193. katu.: “Liisankatu [Liisa Kauppisen viittomanimi + katu] on suljettu liikenteeltä asfaltoinnin takia.”

Liisan tapaiset, puhtaasti konvention kautta monistuneet nimiviittomat ovat tuiki harvinaisia käännösnimiin verrattuna. Toinen konvention kautta muodostuneista ja vakiintuneista nimivastineista on korpuksessani kahteen kertaa esiintyvä Väristelevä 5-käsi keskellä rintaa Hely-nimisten henkilöitten viittomana. Etunimi viittomineen on annettu molemmille nimenkantajille pitkään viittomakielen opettajana toimineen, edesmenneen Hely Sandholmin mukaan (SK ja SN, PR 12: 1997). C. O. Malmin uusiin yhteyksiin liitetyn muistonimen tavoin Helykin on muuttunut eläväksi kielimuistomerkiksi: Hely symboloi suomenkielisine nimivastineineen H. Sandholmin mukaan nimettyä Hely-projektia – viittomakielen opetussuunnitelmaa ja kurssikokonaisuuksia (http://www.kl-deaf.fi/portaali/projektit/hely/index.html ). Näin uudessa merkityksessään ja uusissa yhteyksissään toistettuna Hely tuo viestiä menneistä viittojapolvista kieleen kolmannella vuosituhannella tutustuville.

52 Puhuttujen kielten henkilönnimistössä tällainen yksimorfeemisuus on melko tavanomaista, vaikkakin vastaavat nimikulttuurit sijaitsevat maantieteellisesti kaukana: Pohjois-Amerikassa, Tyyneltämerellä ja Indonesiassa (Alford 1988: 10–11, 52–59).

 

←3.2.2.2 Käännöslainat

3.3 Viittomanimi kulttuurisena symbolina ja sidoksena→