4. Viittomanimet 1900-luvulla

4.2 Viittomanimien nimenantoperusteet

Viittomakielissä on havaittavissa runsaasti eri asteisesti motivoituneita kielellisiä symboleja, arbitraaristen elementtien rinnalla. Muodon ja merkityksen välistä riippuvuutta esiintyy kielen kaikilla tasoilla, fonologiasta syntaksiin. Kielellisten merkkien ja tarkoitteitten väliset ikoniset ja indeksaaliset riippuvuussuhteet ovat tarjonneet klassisen koetinkiven viittomakieliä kuvaaville lingvisteille, kun on punnittu viitottujen kielten asemaa luonnollisten kielten joukossa. Luonnollisten kielten kuvauksessa primääreinä pidetyt vokaalis-auditiiviset puhutut kielet pystyvät jäljittelemään – kukin oman fonologisen järjestelmänsä suodattamana – vain äänten maailmaa. Kolmiulotteisessa tilassa artikuloivien viitottujen kielten tavoin ne eivät kykene imitoimaan kielenulkoisen maailman moniulotteisia olioita, niitten liikkeitä taikka olioitten keskinäisiä suhteita, vaan joutuvat käyttämään näiden seikkojen kuvaamiseen arbitraarisia symboleja. (Tervoort 1980.) Samalla tavoin viittomakielet tarvitsevat visuaalisen modaliteettinsa takia ääniin ja muihin vailla konkreettista muotoa oleviin entiteetteihin viittaavissa ilmaisuissaan monipolvisia kinesteettisiä kielikuvia taikka mielivaltaisia kielellisiä merkkejä. ⁶³

Viittomakielen kuvanomaisuutta on esimerkiksi leksikaalisella tasolla kuvattu jatkumona ikonisesta arbitraariseen, jonka yhdessä ääripäässä ovat viittomakielten motivoituneisuudeltaan täysin läpinäkyvät eleet, kuten ’katson kättäni’ (esim. 50), missä tarkoite ja sen kielellinen muoto ovat täysin yhtäläiset (Mandel 1977: 60). Läpinäkyviä ovat myös sellaiset indeksaaliset osoitukset, kuten ’silmä’ tai ’minä’ (esim. 51 ja 52), sillä niissä osoitettava kohde on aina paikalla. Mutta 3. persoonaan viittaava osoitus samoin kuin leksikaalinen ’jumala’ (esim. 53 ja 54) sisältävät jo ei-konkreettisen, konventionaalisen osoituksen suunnan. Samalla tavoin, vasta merkitysyhteydestään tajuttavan assosiaation kautta, on ymmärrettävissä suorituspaikaltaan motivoiduksi ’nälän’ kaltainen suomalainen viittoma (esim. 55). – Assosiaatio on kielensisäisten konventioiden säätelemä, sillä sama käsite kuvataan esimerkiksi italialaisessa viittomakielessä hiukan toisin niin viittoman paikan, liikkeen kuin käsimuodonkin osalta (esim. 56). Jatkumon arbitraarista ääripäätä edustavat taasen suomalaisen viittomakielen ’isän’ (esim. 57) kaltaiset, ainakin synkronisesti katsoen läpinäkymättömät viittomat.

Esim. 50.’Katson kättäni.’

Esim. 51. ’silmä’ (Suvi. art. 561. silmä)

Esim. 52.’yksikön 1. persoona’

Esim. 53. ’yksikön 3. persoona ’

Esim. 54. ’Jumala’, (Suvi, art 622. jumala, jumalolento, jumaluus; Jumala, Luoja)

Esim. 55.’nälkä’, suomalainen viittomakieli (Suvi, art. 174. 1. nälkä, nälkäinen, nälissään 2. paasto, paastota)

Esim. 56. ’nälkä’, italialainen viittomakieli (Romeon [1991] 1996: 49 mukaan).

Esim. 57. ’isä’ (Suvi, art. 505. isä; (lastenkielessä:) isi, iskä, isukki; (slangissa:) faija, fatsi)

Se, mikä tarkoitteen ominaisuuksista on eri viittomakielissä siirtynyt motivoimaan jotakin kielellisen symbolin morfologista tai fonologista piirrettä, on kunkin viitotun kielen konventioiden rajaamaa ja säätelemää. Tiettyä viittomakieltä käyttävät, syntyperäiset kielenpuhujat saattavat olla hyvinkin tietoisia oman viittomakielensä leksikaalisen tason motivoituneisuudesta, mutta viittomien kuvanomaisuus ei – puhuttujen kielten onomatopoeettisten ilmausten lailla – ole kieliyhteisön ulkopuolisille yhtä läpinäkyvää. Kieliyhteisön sisällä ikonisina pidetyt viittomat eivät sellaisenaan ole itsestäänselviä tarkoitteittensa kuvia toista viittomakieltä käyttävien kuurojen tai viittomakieltä opettelevien kuulevien silmissä. (Klima ja Bellugi 1979: 21–26; Pizzuto ja Volterra 2000.) Läpinäkyvät viittomat eivät ole funktioltaan myöskään ensikielenä viittomakieltä omaksuville lapsille tarkoitteisiinsa helposti yhdistettäviä kuvia vaan pelkkiä tarkoitteittensa symboleja (Poiszner, Klima ja Bellugi 1987 teoksessa Rissanen 1998: 38). Ajan myötä viittomat hämärtyvät myös kieliyhteisölle itselleenkin niin, että niiden motivoituneisuutta ei enää tunnisteta (ks. esim. ’Suomen’ viittomista käytyjä keskusteluja, Rainò 2001a: 127–131). Ja vaikka ikonisuus saattaa vielä näyttää viittomien perusmuodossa ilmeiseltä, peittyy se heti lausetasolla morfofonologisten ja syntaktisten prosessien alle. Esimerkiksi monikollisuutta ilmaisevan viittoman liikejuuren toisto jättää ääriviivojen motivoimien viittomien perusmuodoista enää hyvin viitteellisen osan jäljelle.

Ulkomaailman olioiden muoto ja koostumus sekä prototyyppinen käyttötapa tai toiminta motivoivat usein sen, millainen kielellinen olomuoto tarkoitteilla on leksikaalisella tasolla. Ne vaikuttavat myös morfologisella tasolla esimerkiksi siihen, millaisia monikkorakenteita taikka verbijohdoksia leksikaalisiin viittomiin voidaan yhdistää. Tältä osin suomalainen viittomakieli lukeutuu muitten viittomakielten ja vietnamin, navahon ja dyirbalin tapaan ns. klassifikaattorikieliin, joissa tarkoitteiden koko, muoto ja elollisuus määrittyvät kielellisiksi elementeiksi. Niinpä suomalaisen viittomakielen monikkoa ilmaiseviin morfeemeihin liittyy automaattisesti informaatiota siitä, kuuluuko pääviittoman tarkoite yksi–kolmiulotteisiin ~ pitkiin ja kapeisiin ~ pyöreisiin tahikka särmikkäisiin entiteetteihin. (Rissanen 1985, 1998; Wallin 1994; Takkinen 2002: 121; Schembri: 2003: 3–4.) Taivutusmorfeemien ohella leksikaalisetkin viittomat voivat koostua klassifikaattoreina toteutuvista merkityskomponenteista. Esim.:

– leveä kaksiulotteinen tekee edestakaista liikettä suoraa pintaa vasten > SAHA (vrt. Suvi, art .105. saha 😉

– kapea, rivimäinen kaksiulotteinen suoralla pinnalla > (KIRJOITETTU) NIMI (vrt. Suvi, art. 639. nimi, olla nimeltään; nimike;
nimitys; )

– määräosa kapeasta rivimäisestä suoralla pinnalla > SANA (vrt. Suvi art. 887. sana; tavu; termi ).

Muotoa ja toimintaa kuvaavat viittoman paikka, käsimuoto/-muodot, liikkeet ja näiden suunnat ovat sulautuneet ajan myötä yhteen niin kiinteiksi kokonaisuuksiksi, ettei merkitystä välittäviä osioita ole leksikaalistuneista viittomista välttämättä irrotettavissa. Synkronisesti tällaiset viittomat ovat purettavissa merkityksettömiin foneemeihin kuten muutkin arbitraariset viittomat: käsimuotoon, artikulaatiopaikkaan, käsien (ja sormien) orientaatioon, liikkeeseen sekä vartalolla ja esimerkiksi kasvoilla suoritettaviin ns. ei-manuaalisiin elementteihin. ⁶⁴ (Rissanen 1985; Savolainen 2000a: 172; Jantunen 2001 [2000]: 36.) Ne kuuluvat täysin arbitraaristen viittomien lailla ns. kiinteään leksikkoon, joissa viittomille on löydettävissä perusmuoto, joka on aina sama.

Merkittävä osa viittomakielisestä leksikosta muodostuu sellaisista morfeemikimpuista, jotka ovat hyvinkin löyhäsidoksisia. Nämä ns. produktiiviseen leksikkoon kuuluvat polysynteettiset viittomat ovat aina uudelleen komponoitavissa viittojan oman tarkoituksen ja näkökulman mukaan. ⁶⁵ Tältä osin viittomakielet käyttäytyvät typologisesti samantyyppisesti kuin esimerkiksi polysynteettiset eskimo- ja intiaanikielet. Näillä kompositioilla ei ole kiinteitten viittomien tapaan yhtä sanakirjaan tarjottavaa perusmuotoa, vaan konstruktioita vastaavat pikemminkin sellaiset lausekkeet kuin pystyssä ~ lappeellaan olevia ohuita suoria yksiulotteisia rivissä ~ kaaressa viitattaessa esim. eri muodostelmassa oleviin kyniin, kynttilöihin, syömäpuikkoihin taikka tykinpiippuihin. Kuten edellä tuli esiin, ajan myötä tällaiset morfeemisidokset saattavat vakiintua ja leksikaalistua, jolloin monesta merkityksestä koostuva kimppu sulautuu yhdeksi, esim. pystyssä olevat suorat yksiulotteiset oliot kaarimuodostelmassa vastakkain > KUORO. (Vrt. Rissanen 1998: 98–105; Savolainen 2000a: 172.)
&
⁶³ Ikonisuuden viimeaikaisista kuvauksista viitotuissa ja puhutuissa kielissä, ks. esim. Sutton-Spence ja Woll 1999: 164–196, Taub 2001: 19–93, Liddell 2002. Suomalaisesta viittomakielestä Karlsson 1984; Rissanen 1985: 26–29; 1987: 23 ja 1998; Malm ja Östman 2000: 26–27.

⁶⁴ Noudatan tässä ns. perinteistä, simultaanisen paradigman mukaista fonologista kuvaustapaa (ks. Savolainen 2000a: 172–173; Jantunen 2001 [2000]: 32–26).

⁶⁵ Näitten suomalaiseen ja ruotsalaiseen viittomakielen tutkimukseen vakiintuneitten termien kritiikistä, ks. Schembri 2003: 4–5.

←4.2.3 Marginaaliset viittomanimet

4.4 Muoto ja merkitys viittomanimissä→

Cookie	Duration	Description
__atuvc	1 year 1 month	AddThis sets this cookie to ensure that the updated count is seen when one shares a page and returns to it, before the share count cache is updated.
__atuvs	30 minutes	AddThis sets this cookie to ensure that the updated count is seen when one shares a page and returns to it, before the share count cache is updated.

Cookie	Duration	Description
_ga	2 years	The _ga cookie, installed by Google Analytics, calculates visitor, session and campaign data and also keeps track of site usage for the site's analytics report. The cookie stores information anonymously and assigns a randomly generated number to recognize unique visitors.
_gid	1 day	Installed by Google Analytics, _gid cookie stores information on how visitors use a website, while also creating an analytics report of the website's performance. Some of the data that are collected include the number of visitors, their source, and the pages they visit anonymously.
at-rand	never	AddThis sets this cookie to track page visits, sources of traffic and share counts.
CONSENT	2 years	YouTube sets this cookie via embedded youtube-videos and registers anonymous statistical data.
uvc	1 year 1 month	Set by addthis.com to determine the usage of addthis.com service.

Cookie	Duration	Description
loc	1 year 1 month	AddThis sets this geolocation cookie to help understand the location of users who share the information.
VISITOR_INFO1_LIVE	5 months 27 days	A cookie set by YouTube to measure bandwidth that determines whether the user gets the new or old player interface.
YSC	session	YSC cookie is set by Youtube and is used to track the views of embedded videos on Youtube pages.
yt.innertube::nextId	never	This cookie, set by YouTube, registers a unique ID to store data on what videos from YouTube the user has seen.
yt.innertube::requests	never	This cookie, set by YouTube, registers a unique ID to store data on what videos from YouTube the user has seen.