4. Viittomanimet 1900-luvulla
4.4 Muoto ja merkitys viittomanimissä
4.4.3 Liike ja kätisyys
Viittomakielen foneemistoon liittyy käsimuodon ja paikan ohella myös tietyllä tavalla tehtävä liike, joita on laskettu olevan 24–27 erilaista (Rissanen 1985: 88; Savolainen 2000a: 180). Liike voidaan tehdä viittojasta katsoen horisontaalisesti, vertikaalisesti taikka syvyyssuunnassa. Liike voi olla suora, kaareva, ympyrämäinen taikka käsivarrella tai ranteella tehty kääntöliike, jolloin kämmenen orientaatio muuttuu. Myös sormet voivat liikkua määräehdoin: avautua, sulkeutua tai väristellä. Käsi voi liikkua yksin taikka niin, että molemmat kädet liikkuvat samansuuntaisesti, peilikuvamaisesti tai vuorottain. Jos käsi koskettaa tiettyä artikulaatiopaikkaa, se joko hipaisee sitä (mahdollisesti siirtyen uuteen paikkaan), jää hetkeksi paikalleen tai koskettaa ao. paikkaa toistuvasti.
Polysynteettisissa viittomissa käsimuodon ja paikan ohella myös liike kantaa merkitystä. Esimerkiksi kämmenen kaarevalla liikkeellä kuvataan pinnan ’kuperaa muotoa’ (T. Supalla 1986); pysähdykseen päättyvä pieni siirtymäliike merkitsee puolestaan ’olemassaoloa’ (Wallin 1994: 75). Verbin liike redusoituessaan lyhyeksi ja toisteiseksi saattaa kantaa myös deverbaalisen nomininjohtimen tehtävää (vrt. Supalla ja Newport 1978). Tämä prosessi ei kuitenkaan ole amerikkalaisen viittomakielen tapaan kiistattoman produktiivinen suomalaisessa (Rissanen 1998: 155–156) eikä australialaisessakaan viittomakielessä (Johnston 2001).
Henkilönnimistössä liike toistuu kaksi, joskus kolmekin kertaa varsin taajaan. Aineistoni nimistä 39 %:ssa tehdään informanttien mielestä nimen perusmuodossa toisteinen liike (ks. esim. 74, 75 ja 77 luvussa 4.4.2), kun taas 42 %:ssa nimiesiintymistä liike on informanttien mukaan kertaluontoinen. Näissä paikka vaihtuu liikkeen myötä toiseksi siten, että piirtävä käsi siirtyy esimerkiksi vartalolla toisaanne (ks. esim. 69 a luvussa 4.4.2) taikka käsi siirtyy vartalosta neutraalitilaan päin. Liikkeen tarkempaa analysointia vaikeutti se, että aineistoni nimistä viidesosa oli sellaisia, joissa informantin/informanttien käsitys toisteisuudesta vaihteli myös saman nimen perusmuodossa (vrt. esim. 69 a ja b luvussa 4.4.2).
Jatkossa viittomanimien äännerakennetta tutkittaessa lienee perinteistä mallia valaisevampaa soveltaa uuden fonologisen paradigman mukaista prosodista tai sekventiaalista segmenttimallia, jolloin viittoman sisäisen liikkeen sekä käsimuodon vaihtelun ja käden suunnan vaihdoksia voitaisiin analysoida holistisemmin (vrt. Takkinen 2002: 12–26; Jantunen 2003: 39–46). Esimerkiksi sekventiaaliseen segmenttimalliin tukeutuen voitaisiin kuvata tarkemmin edellä esiin tullutta, viittomanimissä näkyvää selkeää pyrkimystä tiettyyn rytmiseen (toisteiseen) perusrakenteeseen: liike-pidäke-liike-pidäke. Tämän henkilöviittoman perusmuodon säännönmukainen lyheneminen lausekontekstissa käy ilmi pidemmistä henkilöviittomien haastatteluteksteistä; esimerkiksi toisteinen liike-pidäke-liike-pidäke näyttää lyhenevän vain liikejuuren sisältäväksi: liike-pidäke. (Vrt. Savolainen 2000a: 170–171; Jantunen 2001 [2000]: 37–46 ja 2003: 48–49.) Mutta tässä vaiheessa näitä havaintoja ei ole ollut mielekästä liittää laajempaan kontekstiin, sillä uutta mallia on suomalaisen viittomakielen osalta tarkemmin sovellettu vasta kolmen lapsen viittomakielen fonologista kehitystä erityisesti käsimuotojen sisäisen liikkeen osalta tarkastelevassa Ritva Takkisen (2002) väitöskirjassa sekä viittomakielemme rakenteen diakronisen muutoksen kuvauksessa (Jantunen 2001 [2000]).
Kahteenkin fonologiseen pääparametriin liittyvien havaintojen valossa näyttää siltä, että viittomanimet ovat rakenteellisesti erilaistuneita muuhun leksikkoon verrattuna. Artikulaatiopaikkojen distribuutio (vrt. kuvioita 16–17 taulukkoon 4 luvussa 4.4.2) eroaa henkilönnimistössä selvästi normaalileksikosta, ja myös käsimuotojen (kuvio 14 ja taulukko 3 luvussa 4.4.1) osalta on nähtävissä, että nimistö suosii muussa leksikossa harvinaisia käsimuotoja. Kaikkein selvintä on viittomanimien kätisyys: nimet ovat kahta vertaa useammin yksikätisiä kuin muut viittomat (ks. kuvio 18 a, 18 b). (Yksikätisinä tuotettujen henkilöviittomien suhde kaksikätisiin on lähes sama Hedbergin (1989: 58) ruotsalaista viittomanimistöä koskevassa aineistossa, missä niitä on 89 %.)
KUVIO 18 a. Kätisyys Suvi-verkkosanakirjan 1218 lekseemissä
KUVIO 18 b. Kätisyys 898 henkilöviittomassa
