1.3 Henkilönnimi kielellisenä ankkurina – Henkilöviittomien synty ja kehitys suomalaisessa viittomakieliyhteisössä

1. Johdanto

1.3 Henkilönnimi kielellisenä ankkurina

Henkilönnimeä on perinteisesti kutsuttu symboliksi, jonka avulla ihminen voidaan tunnistaa ja erottaa toisten joukosta. Nimellään ihminen ankkuroituu kieleen: nimetöntä olentoa, jota ei voi mainita, ei kieliyhteisössä tavallaan ole olemassa. Nimiin voidaan inkarnoida niin tutut, tuntemattomat kuin täysin fiktiivisetkin persoonat. Nimensä kautta ihminen myös konservoituu kieleen ja jää eloon kielellisessä muistomerkissään, kun häntä fyysisesti ei enää ole.

Kielellisen eksistenssin ohella nimi liittää henkilön oman yhteisönsä sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin. Etu- ja sukunimen valinnalla saatetaan tavoitella sopivaa sosiaalista leimaa nimen kantajalle. Erilaiset nimeämiskeinot tarjoavat jokapäiväisessä kielenkäytössä lukuisia tapoja luonnehtia nimen käyttäjän omaa asennetta sekä sosiaalista suhdetta nimenkantajiin: vrt. Mara ~ Ahtisaaren Martti ~ Martti Ahtisaari. Säällinen nimi on myös suoranainen yhteiskunnallinen velvoite. Valtiovalta edellyttää jokaisella kansalaisellaan olevan ainakin kaksi nimeä, etunimi/nimet sekä sukunimi, joitten muotoa, lukumäärää, antamista, periytymistä ja muuttamista säädellään lailla (nimilaki 694/85, nimiasetus 254/91) – onhan virallinen nimi yksi niistä kielellisistä koodeista tai tunnisteista, joilla valtiovalta kansalaisiaan yksilöi ja lähestyy. (Kiviniemi 1982: 10–25; Alford 1988: 51; Kangas 1991: 1–2; Närhi 1996: 17, 82–87; Blomqvist 1993: 10–17.)

Niillä noin viidellä tuhannella (ehkä jopa 14 000:llä, Kauppinen ja Jokinen 1999 artikkelissa Savolainen ja Rainò 1999: 241) suomalaisella, joiden ensi- tai kotikielenä on viittomakieli, on lähes aina virallisen nimen rinnalla myös viitottu tunnisteensa. Tällainen viittomakielinen nimi saattaa olla niin kieltä työssään käyttävillä henkilöillä kuin muillakin, arkisessa kielenkäytössä usein puheena olevilla poliitikoilla, urheilijoilla ja elokuvamaailman merkkihenkilöillä, jotka eivät viittomakielisten ryhmään kuulu. Viitottu henkilönnimi on tyypillisimmillään yksiosainen, nimenkantajansa habitukseen tai hänen taustaansa assosioituva visuaalinen symboli. Omakielinen nimi on kuuron henkilön ensisijainen tunniste, hänen päänimensä viittomakielisessä kulttuuriympäristössä (vrt. Kiviniemi 1982: 10–11). Viitottu nimi annetaan ”viittomakieliseksi yksilöllisyyden merkiksi”, ja se kertoo ulkopuolisille henkilön osallisuudesta viittomakieliseen yhteisöön. Tähän nimeen identifioidutaan, ja se painetaan muihin tutustuttaessa ensimmäisenä mieleen.

Suomalaisessa viittomakielessä on ”nimen” käsitteelle kaksi eri lekseemiä riippuen siitä, tarkoitetaanko puhutun vai viitotun kielen henkilötunnistetta: NIMELLÄ (vrt. SVPK ja Suvi art. 639.nimi, olla nimeltään; nimike; nimitys) viitataan henkilöitten, esineitten ja asioitten kielelliseen merkkiin puhutussa kielessä, VIITTOMALLA (Suvi art. 138. viittoma; viittomanimi) niitten viittomakieliseen symboliin. Käytän viittomakielisestä henkilötunnisteesta (VIITTOMA) pääasiallisesti suomenkielistä termiä viittomanimi, jota myös Kuurojen Liitto ry:n viittomakielitoimikunta on suosittanut henkilönnimen vastineeksi. Viittoma-sanaa suositellaan käytettäväksi, kun tarkoitetaan viittomakielisiä leksikaalisia merkkejä yleensä. (Lappi 1996: 13–14.) Viittomakin on tekstissäni paikoin henkilösymbolin käännösvastineena, silloin kun sen merkitys on yksiselitteisesti ymmärrettävissä (vrt. esim. 2). Viittoma-termi on alan suomenkieliseen terminologiaan vakiintunut myös muihin kuin henkilönnimien yhteyteen, kysytään esimerkiksi Mikä on Imatran viittoma? eikä *Mikä on Imatran viittomanimi?

Henkilöviittomaa on tutkimuksessani käytetty ylemmän tason terminä, viittomanimen hyperonyyminä. Tämä työni myötä muotoutunut suomenkielinen uudissana on viittomanimen ruotsinkielisen vastineen persontecken (Hedberg 1989) suora käännös. Uutta termiä on tarvittu kattamaan varsinaisten viittomanimien lisäksi myös vähemmän prototyypiset, mm. geneeriset ja sormiaakkosista muodostetut viittomanimet (luku 4.2.3) sekä tilapäiset ja vakiintuneet käännösnimet (luvut 3.2.2.2 ja 3.2.2.3). Edellisiä laaja-alaisempi on vielä henkilönnimi, joka sisältää sekä henkilöviittomien että puhutun kielen mukaiset etu- ja sukunimet. Myös termi nimiviittoma (< namntecken, Hedberg 1989: 14, 39) lienee tarpeen. Sen voisi ruotsalaisen tutkimusperinteen mukaisesti varata viittamaan virallisten nimien (esim. Vappu, Marjo/Marja) vakiintuneviin käännösvastineisiin viittomakielessä (VAPPU, MARJA; ks. luvut 3.2.2.2 ja 3.2.2.3).

NIMEN (Suvi art. 639.nimi, olla nimeltään; nimike; nimitys) merkityskomponenttien mukaisesti esimerkissä 1 nähtävä kysymys nimestä sisältää ennakko-oletuksena sen, että vastaukseksi saadaan henkilöön viittaava, puhutusta kielestä peräisin oleva, useimmiten sormiaakkosin tuotettu kirjainjono. Esimerkin 2 kysymykseen liittyy puolestaan odotus siitä, että tietoon saatava henkilötunniste koostuu viittomakielen fonemaattisen rakenteen mukaisista yksiköistä. ²

Esim. 1.

KÄDET:	NIMI OSOITUS ? / / v-i-l-l-e /
Käännös:	Mikä sinun nimesi on? – Ville.

Esim. 2.

KÄDET:	VIITTOMA ? // Koukussa oleva etusormi koskettaa ylähuulta kolmesti.
Käännös:	Mikä on sinun viittomasi on? – [Viittomanimi.]

Kun Ville pysyy Villenä niin kirjoituksessa kuin ääneenlausuttunakin (pienin foneettisin vaihteluin) suomesta englantiin tai venäjään vaihdettaessa, ei viittomakielistä henkilönnimeä tai muitakaan viittomia ole modaliteettinsa ja kolmiulotteisuutensa takia mahdollista siirtää sellaisenaan puhutuille kielille. Siksi viittomakielisiin leksikaalisiin yksikköihin joudutaan kirjoituksessa viittaamaan niiden merkityksen kautta. Tällaisia kääntäen siirrettyjä viittomavastineita merkitään kapiteelikirjaimisin glossein (kuten edellä NIMI, VIITTOMA). Glossi edustaa luonnollisesti perusmerkityksensä lisäksi kaikkia muitakin viittoman denotaatiota, mutta glossin perusteella ei voi päätellä mitään viittoman visuaalisesta muodosta. Se on tarkistettava joko tekstiin oheistetuista viittomakuvista, videoleikkeistä tai sanakirjoista. (Ks. Savolainen 2000b: 192–195.)

Koukussa oleva etusormi koskettaa ylähuulta -nimeä ei kuitenkaan voi tuottaa edes glossilla, koska sille ei löydy minkäänlaista luotettavaa merkitysvastinetta suomeksi. (Merkitykseltään lähimpänä voisivat olla esim. viittomat ?HAMMAS, ?LUOMI/ARPI/MERKKI YLÄHUULESSA, ?AINA.) Viittomanimien suomenkielisenä vastineena onkin useimmiten ns. leksikaalinen aukko, mitä käännöksissä on merkitty hakasulkeissa olevalla huomautuksella [Viittomanimi]. Eräillä henkilöviittomilla on kuitenkin homonyymisiä leksikkovastineita, kuten VAPPU, TUULI ja MARJA, joilla usein korvataan viittomakielessä muitakin äänteellisesti läheisiä suomenkielisiä nimiä, esim. Tuula > TUULI, Marjo > MARJA (ks. luvut 3.2.2.2 ja 3.2.2.3). Näitä leksikkovastineita on käytetty myös henkilöviittomia glossattaessa. Mutta Koukussa oleva etusormi koskettaa ylähuulta -nimelle ei ole lähivastinettakaan tarjolla, siksi viittomanimen kirjallisessa toisintamisessa on ollut mahdollista referoida vain viittoman äännerakennetta. Tällöin olen joutunut kuvailemaan karkeasti liikkuvan käden muotoa, liikettä sekä suorituspaikkaa. Näin kirjainnetun henkilöviittoman olen erottanut glossauksesta ja muusta tekstistä isolla kirjaimella aloitetulla kursivoidulla lausekkeella. Pidän ratkaisua lukijan kannalta helpoimpana, vaikka tarkempaan litteroimiseen olisi tarjolla useitakin viittomakieleen kehitettyjä transkriptiojärjestelmiä (ks. Savolainen 2000b: 195–198). Esim. Kylen ja Wollin (1985: 90–109) brittiläisen viittomakielen tutkimukseen kehitetyllä foneettisella kirjoituksella Koukussa oleva etusormi koskettaa ylähuulta kolmesti kuvattaisiin seuraavasti:

kuva_merkeistä

Siinä vastaa kasvojen alaosaa viittomapaikkana ja koukussa olevaa etusormea. Muut symbolit tarkentavat käden kosketuspaikaksi sormenpään ( ), kämmenen suuntaavan viittojaan päin ( ) ja sormen ylös ( ).Ylärivin symbolein merkitään liikettä: kosketusta ja sen toistumista ( ).

Samaan tapaan kuin suomenkielisille pelkkä nimi Ville välittää tiedon siitä, että kyseessä on ’eräs (suomalaisen) miehen nimi’, Koukussa oleva etusormi koskettaa ylähuulta kolmasti merkitsee viittomakieliselle ’erästä henkilön nimitystä viittomakielellä’. Viittomakielisten arkitietoon kuuluu, että viittomanimi useimmiten liittyy johonkin henkilökohtaiseen seikkaan nimenkantajassa ja että se on henkilöltä itseltään selvitettävissä. Suomenkielisten tietoon Villestä sisältyy taas se, että nimi voi olla siirtynyt pojalle sukuperintönä tai että se on satunnaisemmin annettu, esimerkiksi vanhempien nimimieltymysten mukaan. (Vaikkakin satunnaisuudet ovat nimenvalinnassa kieliyhteisössä samansuuntaisia; Villen osalta ks. Kiviniemi 1993: 42–43, 90.) Nimen taustan ja alkuperäisen merkityksen selvittelyssä on käytettävä nimistöntutkimuksen lähdeteoksia, nimenkantajalta itseltään on tietoja harvemmin saatavissa.

Koska viittomanimet on pääosin annettu nimenkantajaa määrätavalla kuvaillen (4. luku), niiden luonteeseen takertuminen saattaa johdatella tarkastelemaan viittomanimiä kulttuurisesti epävirallisina lisäniminä, esimerkiksi kutsumaniminä (vrt. E-L. Ojala 1988; Mustonen ja Tolonen 1992). Se, että nimi luonnehtii nimenkantajansa persoonaa jollain tavoin, on ominaista suurelle osalle ei-länsimaisia henkilönnimijärjestelmiä. Siksi viittomakielistä nimistöntutkimusta ei voida perustaa – ainakaan yksinomaisesti – länsimaiseen, puhuttuja kieltä koskevaan nimistöntutkimukseen vakiintuneelle näkemykselle henkilönnimien arbitraarisuudesta (ks. myös Sjöblom 2004: 80–82). Viittomanimien kuvailevuutta ei voida myöskään pitää perusteena, kun määritellään viitottujen henkilönnimien kielellistä funktiota ja arvotetaan niiden asemaa yhteisön sosiaalisina opasteina. (Vrt. Algeo 1973: 53–67; Alford 1988: 60; Kiviniemi 1982: 56–59; Ainiala 1997: 16–18; Saarelma-Manununmaa 2003: 58–60.)

Viittomanimiä esiintyy kaikissa kielenkäyttötilanteissa, niin arkisessa kuin juhlavassakin kielessä. Oheinen näyte (esim. 3) edustaa rekistereistä jälkimmäistä: ote on Kuurojen Liiton toiminnanjohtajan Liisa Kauppisen juhlapuheesta Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan julkistamistilaisuudessa Valkeassa talossa Helsingissä 12.6.1998. (Tallenne on Kuurojen Videolta saatua raakakuvamateriaalia.)

Esim. 3. Kuurojen Liiton toiminnanjohtajan Liisa Kauppisen juhlapuheesta Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan julkistamistilaisuudessa 12.6.1998.

Käännös: – – [viittomanimi], [viittomanimi] olivat työryhmän jäseniä. Suomenkielisten käännösten laatimisessa Viittomakielikeskuksella oli tärkeä rooli. [Viittomanimi], [viittomanimi] ja [viittomanimi] sekä monet muut henkilöt olivat tässä mukana, samoin lukuisat viittomakielen tulkit. – Valtaisa joukko on siis ollut mukana tekemässä tätä Suomalaisen viittomakielen perussanakirjaa.

Vaikka omakieliset henkilönnimet ovat olennainen osa viittomakieltä, ja esimerkin 3 kaltaisia sporadisia nimimainintoja sisältäviä tekstejä on melkoinen määrä löydettävissä viittomakielisistä videotallenteistamme, ei suomalaisesta viittomakielestä ole olemassa mitään henkilöviittomiston laajempaa kuvausta, nimiluetteloita tai -kokoelmia. Esimerkiksi viittomakieltä toisena kielenään opiskelevat ovat voineet saada vain satunnaisesti tietoa yhteisön jäseniin tai sen ulkopuolisiin henkilöihin liittyvistä nimikäytänteistä. Nimitallenteitten puute tarkoittaa myös sitä, että vain pieni osa menneitten polvien viittomakielisestä henkilönnimistöstä on elvytettävissä nykyviittojien käsiin. Kuurojenyhteisön toimintaan liittyvät suomen- ja ruotsinkieliset historiikit eivät lainkaan mainitse virallisten nimien ohella viittomakielisiä nimiä. Ilman näitä kielellisiä paalusolmuja maineikkaatkin kuurot vaipuvat viittomanimineen unhoon, ja jälkipolvet joutuvat käyttämään merkkihenkilöistään vieraskielisiä nimiä, joita näiden aikalaiset eivät viittoessaan ehkä lainkaan maininneet (vrt. Fondelius 1916 teoksessa Hedberg 1989: 9).

² Tämä nimikäsitys ei välity yksiselitteisesti Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan ja sen verkkoversion viittoma-artikkeleista: Suvin art. 639.nimi, olla nimeltään; nimike; nimitys suomenkielisistä esimerkeistä Mikä sinun nimesi on? tai Luettele tämän kasvin osien nimitykset ei voi päätellä, minkäkieliseen ja missä formaatissa tuotettuun nimistöön viitataan. Toisaalta Suvin art. 138. viittoma; viittomanimi suomenkielisten esimerkkilauseitten En tiedä kaikkien näiden kukkien nimiä viittomakielellä ~ Mikä sen naisen viittomanimi olikaan, joka kävi meillä eilen? voi jo uumoilla viittoman kattavan sekä viittomakieliset eris- että yleisnimet.

← 1.2 Tutkimuksen tavoitteet

1.4 Eurooppalainen viittomanimiperintö →

Tallenna

Cookie	Duration	Description
__atuvc	1 year 1 month	AddThis sets this cookie to ensure that the updated count is seen when one shares a page and returns to it, before the share count cache is updated.
__atuvs	30 minutes	AddThis sets this cookie to ensure that the updated count is seen when one shares a page and returns to it, before the share count cache is updated.

Cookie	Duration	Description
_ga	2 years	The _ga cookie, installed by Google Analytics, calculates visitor, session and campaign data and also keeps track of site usage for the site's analytics report. The cookie stores information anonymously and assigns a randomly generated number to recognize unique visitors.
_gid	1 day	Installed by Google Analytics, _gid cookie stores information on how visitors use a website, while also creating an analytics report of the website's performance. Some of the data that are collected include the number of visitors, their source, and the pages they visit anonymously.
at-rand	never	AddThis sets this cookie to track page visits, sources of traffic and share counts.
CONSENT	2 years	YouTube sets this cookie via embedded youtube-videos and registers anonymous statistical data.
uvc	1 year 1 month	Set by addthis.com to determine the usage of addthis.com service.

Cookie	Duration	Description
loc	1 year 1 month	AddThis sets this geolocation cookie to help understand the location of users who share the information.
VISITOR_INFO1_LIVE	5 months 27 days	A cookie set by YouTube to measure bandwidth that determines whether the user gets the new or old player interface.
YSC	session	YSC cookie is set by Youtube and is used to track the views of embedded videos on Youtube pages.
yt.innertube::nextId	never	This cookie, set by YouTube, registers a unique ID to store data on what videos from YouTube the user has seen.
yt.innertube::requests	never	This cookie, set by YouTube, registers a unique ID to store data on what videos from YouTube the user has seen.

1. Johdanto

1.3 Henkilönnimi kielellisenä ankkurina

Esim. 1.

Mikä sinun nimesi on? – Ville.

Esim. 2.

Mikä on sinun viittomasi on? – [Viittomanimi.]

Esim. 3. Kuurojen Liiton toiminnanjohtajan Liisa Kauppisen juhlapuheesta Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan julkistamistilaisuudessa 12.6.1998.